Ilta sinänsä mielenkiintoinen. Olen ollut äidillä viime aikoina. Sillä on vähän rankempi kuukausi isäpuoleni kuoleman jälkeen. Onhan tää tällaisen 3 vuoden ilman elämää olon jälkeen ihan mielenkiintosta. Jpoutuu jopa sosialisoimaan ilman internettiä. Tosin, tunnen jopa olevani valmis tähän, elämään. 

On tullut jopa annettua puhelinnumero pelikaverille. Se puhuu mulle niin nätisti että pieni toivo herää että ehkä mulla on mahis ihan oikeesti jopa rakastua. Tosin, tää epäluulo ihmisiä kohtaan myös hankaloittaa sitä. Olihan ihana eksäni loppujen lopuksi tappanut multa sosiaalisen elämän kokonaan. Mutta tämä ihanuus sitten. kukaan ei ole mulle ikinä niin kauniisti puhunut saati kirjoittanut. Ja lupaa olla mun tukena hankalina aikoinakin. Tosin, mistään vakavammasta kuin pienestä viestittelystä voi vielä mitään sanoa kun pitää herranen nähäkin ensin. Mutta, ehkä tää tästä alkaa, pikkuhiljaa.