Se hetki kun olet eronnut kaokosuhteesta jonkun kanssa ja kuuntelet viikosta toiseen kuinka paska ihminen olet. Olet aina niin ilkeä, vaikka ilkeys tuli vasta viimeisenä viikkona. Olet antanut tietyn henkilön manipuloida mielipiteitäsi vaikka et ole edes puhunut kyseisen ihmisen kanssa pariin kuukauteen ollenkaan. Muutuit kun sait omaa tahtoa tarpeeksi sanoa ei. Et koskaan tehnyt mitään heidän kanssaan vaikka olit kaiken hereillä olo ajan skypessä puhelimessa henkilön kanssa kun olit hereillä.

Jotenkin tämä kaava on toistunut omien suhteiden kanssa aina. Niin kauan kuin olet toisen ehdottomassa kontrollissa ja teet kuin ns. parempi puolesi käskee, kaikki on hyvin. Mutta auta armias jos osoitat edes vähän omaa tahtoa, helvetti pääsee irti. Jos vietät aikaa kaverin kanssa, flirttailet näiden kanssa ja yrität automaattisesti antaa heidän tulla painamaan sinua, vaikka kyse olisi vain kaverista joka ei ole mitään muuta kuin kaveri.

En ole ikinä ymmärtänyt liiallista mustasukkaisuutta, halua kontrolloida toisen tekemisiä niin täysin että he eivät voi olla kun mustasukkaisen kumppanin seurassa ilman että helvetti pääsee irti. Pieninkin tapahtuma voi laukaista tämän... Joku kesällä kehuu mekkoasi nätiksi, hymyilee ja sitten oletkin jo muka flirttaillut toiselle jos vain nätisti kiität kohteliaisuudesta. Nämä henkilöt käyttävät epävakaata olotilaasi hyväksi, mukauttaen sinut ajattelemaan että olet aina väärässä, aina teet kaiken väärin. Hän pelastaa sinut koska eihän kukaan mua sinua haluaisi muutenkaan. 

Totuus on, että moni muukin haluaisi juuri tämän henkisesti pahoinpidellyn henkilön ja pitää huolta hestä. Kohdella heitä kuin jumalia, hukuttaa hellyyteen. Touda hitaasti esiin sen vahvan persoonan sen kaiken hakatun paskan takaa. Kaikilla on tuolla jossain se joku joka oikeasti haluaa auttaa sua, pelastaa sut siltä mitä sulle on käynyt.

Vielä joku päivä sä puhkeat kukkaan, tulet kauniimmaksi kuin yksikään muu.